no voi sade

sss2

Viisi viikkoa takana, viisi edessä. 
Oon menettänyt sydämeni Game of Thronesin lohikäärmeille ja hopeahiuksisille, kiitos kuuluu velipojille. Hämmästyttävän helppoa olla tekemättä toisesta maailmasta pakokeinoa tällä kertaa. 
Rakastunut kirpputoreihin uudestaan ja uudestaan.
Joutunut kättelemään ennestään tuttua tunnetta, jonka vierailu ei tullut yllätyksenä.
Huomannut, että vieressä seisoo toinenkin vanha tuttu, saapunut yllättävän lähelle ojentaen kättään. Täytätkö autioksi jääneen kohdan, jos tartun?
Antanut pölyn peitellä ja valmistautunut sulkemaan silmät, mutten malttanut olla katsomatta vielä vähän, koskematta puolivahingossa, paljastamatta pintaa uudestaan, tuhoamatta saavutettua. Oikeastaan ei edes haittaa. Vielä. Lähtöruutu näkyy horisontissa.
Huomannut vaatekaapin sisältävän liikaa raitoja. Ei haittaa kyllä sekään.
Onnistunut nappaamaan töitä ja en-niin-onnistunut saamaan pehmiksistä kauniita.
Melkein saavuttanut kesän, mutta saanut jälleen sadetta niskaan. Jopa sisällä.
Seikkaillut kielletyissä paikoissa ja kaupungeissa.
Juhlinut häitä, jotka oli niin kovin meidän suvulle ominaiset.
Juonut niin paljon kahvia, että sitä taitaa virrata mun suonissa veren sijasta.

Ollut söpö ehkä yhden päivän.
Ja viimeisimpänä – saanut käyntiin festariviikon, ehkä kylmän ja kolean sellaisen, mutta jälleen täällä kaikki on hetken elossa.

2 comments