tajunnan tiellä on sumeus

miumiu

Kuvittelin tosissani ryhdistäytyväni tän postaamisen kaa. Harhakuvitelma ilmeisesti. Koska koeviikko ja silmät ristissä lukeminen on epäonnistuneesti takana, voin ehkä viimein jakaa huomiota myös tälle elämän osa-alueelle. Aplodeja.

Kaikki on tosi hämmentävää ja välillä joudun miettiä tosissani, oliko edellinen päivä tosiaan olemassa ja sanoinko tai teinkö mä tosiaan noin. Joudun kysyä pääni sisällä kerta toisensa jälkeen, ajattelenko oikeesti noin vai onko mulla kykyä tuntea ollenkaan. Ihan hirveän kylmä, sisältä ja ulkoa. Mikään ei oo tarpeeks ja silti kaikki on liikaa. Sanon liian monia asioita ja yritän liian korkealle kaikessa, alistuvasti kuin orja vaikka oikeasti mulla ei ole halua edes päästä sinne. Välillä mä vaan pysähdyn kelaamaan et miks koko maailma on niinku on, millon ihmiset oppii tekemään oikein ja virheet katoaa kaikkialta. On mulla on sentään kiva untuvapeitto, sain kukkia, lakialote meni läpi ja ehdin kattomaan laittoman määrän Salkkareita.

Joskus vannoin, että mun blogista ei sitten ikinä tuu sellasta tarpeettoman marinan kyllästämää ajatusroskista, jonne kootaan yhteen satunnaiset ilmassa leijuvat lauseet. Vaan miten kävikään, pahasti väärässä olin kai siinäki. Luojan kiitos vuosi vaihtuu kohta ja voin tehdä turhia lupauksia, joita en koskaan pysty toteuttamaan. Uusi vuosi on siitä kiva, että voi hetken ilahduttaa omaa syyllisyydentuntoaan uskottelemalla, että kyllä mä nyt olen hyvä ihminen. Vitut sä mihinkään muutu. Onneks kylkiäisenä tulee sentään vähän (hermo)lomaa, jos nyt ei muusta niin ainaki koulusta.

22 comments

  1. Hyvä kirjoitus ja ihania kuvia niinkun aina! :)

    ReplyDelete
  2. Mikä susta tulee isona? c:

    ReplyDelete
    Replies
    1. lääkäriks kovasti tahtoisin, en vaan tiedä miten kummassa selviän ton pitkän matikan kaa.

      Delete
    2. Voi ei :c yritä kestää, IIIIIIISO tsemppihali! <3 kyllä se elämä siitä vielä joskus helpottuu.

      Delete
    3. kiitos hirmusti ! n____n

      Delete
    4. hei superisti tsemppiä matikan kanssa! ite oon lukion kakkosella ja yhä vaan pitkällä. kyllä se siitä sutjaantuu kunhan ei oo liian perfektionistinen! :-D

      Delete
    5. huh, toivottavasti mäki selviän sen kaa. takana on vasta kaks kurssia ja tuntuu jo nyt etten selviä siitä, yläasteella matikka oli aina kymppi ja nyt joudun tuskailemaan et pääsenkö edes läpi koko kokeesta :___:

      Delete
  3. ihania kuvia ihana postaus <3

    ReplyDelete
  4. Mä haluisin välillä niin kovasti antaa sulle vaan suuren tsemppihalin. Ei sun tarvi olla aina kaikessa täydellinen. Kyllä sä kelpaat silti, ittelleskin. Usko pois, kyllä kaikki muuttuu vielä paremmaks. Sun blogi on kaunis, mutta viime aikoina vähän surullista luettavaa. Voimia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. ottaisin halin mielelläni vastaan. äääh, kiitos tosi paljon ! nyt on vaan vähän takkusta mut ehkäpä tää tästä.

      Delete
  5. Hei Elisa! Mun edellinen blogger-taival päättyi syyskuun alussa kun blogger temppuili ja en saanut melkein kenenkään blogiin kommenttia läpi, kommentti jäi leijumaan jonnekkin internetin syövereihin. Se tappoi mun omankin bloggausinnon. Mutta nyt olen taas täällä, ja uuden blogin kera! :D Mä en nyt tiedä muistatko sä mua, mutta siis kirjoitin usein tosi pitkiä kommentteja, muutakin kuin "kauniita kuvia *oman blogin osoite*".

    Äääää ;____; Mullakin on ollut välillä tommoinen fiilis, ettei mikään onnistu, ja että kaikki on yhtä paskaa ympärillä. *Lähettää Elisalle sata halia*. Mä en tiedä, miten voisin lohduttaa muuten kuin sanomalla että ole vahva ja odota, niin se aurinko kyllä rupeaa paistamaan. Tää ilmakin omalla tavallaan masentaa, lunta ei ole ja ulkona on silti kylmää, liukasta ja harmaata. Kohta on joulu, toivottavasti uusi vuosi toisi uusia kokemuksia, jotka saa sut paljon paremmalle tuulelle ja jotka saa sut ajattelemaan että kaikki kääntyy aina hyväksi.

    Mun yksi entinen opettaja, joka oli kyllä maailman inhottavin, sanoi kerran asian joka oli mun mielestä viisaasti sanottu; "asiat tuppaa aina järjestymään". Ota säkin toi nyt ajatukseksi,yritä edes ajatella tuota niin huomaat että kyllä se lopulta pitää paikkansa. :)

    Ja viimeisenä sanon sulle piristyksenä, että oi, miten ihania kuvia! Auringonlaskut ja niiden kuvaaminen ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. moimoi, toki mä sut muistan ! kiva jos blogijutut on viimein alkanu pelittää, hauskalta toi sun blogi ainaki näyttää. kiitos paljon kivoista ja fiksuista sanoista, pitäis varmaanki raottaa tätä kyynisyyden ja negatiivisen harmauden verhoa ja yrittää tsempata, eteenpäinmenoahan sekin on ku nenälleen kaatuu. toivottavasti sulla menee hyvin ! :--)

      Delete
  6. Sun postauksista tulee aina ihanan kotoisa fiilis. Vaikka sä sitten vaan purkaisitkin kaikki negatiiviset tunteet tänne "ajatusroskikseen", niin sellainen tietty tunne välittyy siitäkin huolimatta :) Voimia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiva kuulla jos ihan jokaiselle ei tuu näistä pelkästään huonoja viboja, kiitti !

      Delete
  7. ihana kirjoitus ja kuvat <3

    ReplyDelete
  8. tsemppiä! muistan että ite lukiossa stressasin koeviikkoja ihan hulluna, mikä tuntuu vähän hassulta nyt kun yliopistossa menin tentteihin ihan minimaalisella valmistautumisella... ja hah mustakin välillä tuntuu että oon muuttunut ihan marinabloggaajaksi, mut kaipa tää tästä.. :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitos, tsemppiä myös sulle yliopistomaailmaan ! pitäis kai vaan mennä sillä kaavalla että kokeet voi kusta lukemalla tai lukematta, kirja kiinni ja pää tyynyyn.

      Delete
  9. elisa nyt kerrot mulle, että mikä saa sut lukemaan kokeisiin? :D
    vaikka mä tiiän, että mun täytyy, koska mun on pakko pärjätä, niin siltikään ei vaan yhtään tee mieli lukee. kauheeta. sit saan vaan huonoja numeroita. miten sä oikeen kertaat kokeisiin?
    ja niinku joku tossa sanokin, noista negatiivisista aatteista tulee tosi kotonen fiilis, et tää ei oo mikään ilopillerikaikkionhyvin -paskanjauhantablogi :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. perfektionismi ja tottumus, olettaisin. oon aina panostanu kouluun koska haluan hyvän tulevaisuuden, lisäks oon melko pakkomielteinen pärjäämisen ja hyvien numeroiden suhteen. oon monta vuotta kirjottanu kattavat muistiinpanot koko koealueesta, sillä mä oon tähän asti pärjänny koska mulla jää asiat kynän kautta päähän :–) hyvä jos joku tykkää, tavallaan myös kurjaa että joku pystyy ja joutuu samaistua näihin fiiliksiin.

      Delete