old but gold #1

Jonku aikaa sitte lukijapalkkiin tuli ne maagiset 1000 lukijaa täyteen ja lupailin sillon jonkulaista toivepostausta sen kunniaks. Muutama heitti, että olis kiva nähä vanhoja kuvia ja miten oon muuttunu vuosien varrella. Oon ollu vähän laiska niiden ideoiden toteutuksen suhteen mut tänään kaivoin aikani kuluks vanhat valokuvakansiot esiin ja päätin sit samalla väsätä tän postauksen. Yritin pitää tän jollain lailla luettavissa mitoissa joten jaoin koko roskan kahteen osaan, tää kokonaisuus siis pitää sisällään pähkinänkuoressa mun koko pienen elämäni. Toivottavasti diggaatte !

19981999

Synnyin 10. maaliskuuta 1998 joskus yön pimeinä tunteina, olin alle puoli metriä pitkä ja painoin reilu pari kiloa, ilmeisesti mut on pienestä asti tuomittu jäämään kääpiöks. Oon aina ollu ainut lapsi ja ihan tyytyväinen siihen, mulla on kyllä kaks vanhempaa velipuolta mun isän entisestä suhteesta joiden kaa vietin aina kesät. Asuttiin sillon mun sukunimen mukaan Viiperillä, joka on yks Kaustisen lukusista sivukylistä. Puhuin ja lauloin jo alle vuoden ikäsenä mut kävelemään opin vasta paljon myöhemmin, oon ihan varma et sillä on jotain tekemistä sen kans et lukuaineet on aina ollu enemmän mun juttu. Mulla on aina ollu käytännössä vaan toisen puolen isovanhemmat, mun äidin äiti kuoli jo monta kymmentä vuotta ennen ku olin ees ajatuksen tasolla olemassa ja mun äidin isän näin vaan kerran tai pari ennen sen kuolemaa. Mun toinen nimi Maria tuli perintönä isovanhemmilta ja Elisa oli joku äidin päähänpinttymä, se halus välttämättä just sen eikä mitään muuta. Olin ilmeisesti ihan ilonen pentu, konttasin pitkin taloa ja huusin "KAALI KAALI KAALI", en suostunu syömään tuttia ja purin kasveja.

20002001

Opin kävelemään, kävin ekan kerran Espanjassa, sain pari hammasta ja tapoin kärpäsen. Mulla oli monia outoja lempinimiä - kirppu, iita, taneli ja nökkönen, en vieläkään tiiä mistä ne tuli. Mun ekat sanat oli vähintään yhtä outoja, esimerkiks kaali, muurahainen, lippis ja kinkku. Tykkäsin leikkiä meidän keittiön pullokaapissa ja roikotin joka paikassa mukana sellasta vihreää rättiä jonka nimi oli silitys. Olin kuulemma tosi kiltti lapsi ja tykkäsin tutustua uusiin ihmisiin. En oo koskaan ollu mitenkään ujo, olin pienenä tosi sanavalmis ja määrätietonen ja puhuin koko ajan.

20022003

Näihin aikoihin käytiin ulkomailla tosi paljon, oltiin Espanjassa kerran tai pari vuodessa ja siinä sivussa Kyproksella ja muualla. Kävin muskarissa, rakastin mun hoitopaikkaa ja kissoja, sain oman pupun jonka hukkasin kerran metsään, pari hammasta lähti ja pidin aina omia lauluesityksiä keskellä meidän olohuonetta. Olin vissiin aika näsäviisas jo sillon, katoin teletappeja ja leikin mun hajonneella barbilla. Inhosin jo tähän aikaan hernekeittoa ja viiliä ja viha jatkuu edelleen.

20042005

Alkuvuodesta mun vanhemmat eros ja me muutettiin mun äidin kans kylälle aika lähelle sitä taloa missä nyt asutaan. En hirveemmin koskaan ihmetelly mun vanhempien eroa enkä oikeestaan välittäny siitä, pyysin jopa mun isää muuttamaan pois ku en ite halunnu muuttaa mihinkään, ihana lapsi. Sain oman kissan jonka nimesin Turtleseiden mukaan Leonardoks, muistan ku se tunkeutu ulos saunan ikkunasta ja karkas ja tuli vasta takas ku oltiin jo ehditty hommaamaan uus kissa. Menin 2004 eskariin jossa vietin ehkä mun elämän parhaan vuoden, tutustuin Soffeen ja alotin sen myötä tanhun, olin koko eskarin julma ja epäoikeudenmukanen kingi, kiusasin muita ja syrjin kaikkia joiden kaa en halunnu olla. Näin jälkikäteen ajateltuna olin ihan järkyttävä kersa, pussasin vähintään kahta poikaa sinä vuonna ja olin oikeesti tosi julma kaikille. Jostain syystä mulla oli sillonki paljon kavereita ja olin 'suosittu' ainaki siinä määrin missä nyt 6-vuotias voi olla. 2005 menin kouluun ekalle luokalle ja olin ihan surullinen ku Soffe ja Anni meni eri kouluun, halusin alottaa baletin mitä en koskaan tehny, vihasin meidän luokalla olevaa eskarista tuttua poikaa jonka kaa päädyin lopulta seurustelemaan 8 vuotta myöhemmin, jatkoin muiden pomottelua ja muutettiin vielä toisen kerran kauemmas kylältä. 

20062007

Näistä vuosista mulla on tosi vähän muistikuvia, mun elämä pyöri kai mun parhaiden kavereiden ja leikkimisen ympärillä. Meillä oli koulussa kolmen ihmisen jengi, vähän väliä joku oli syrjittynä ja se yksilö vaihteli parin viikon välein. Leikittiin iltapäiväkerhossa biljardipöydän alla ja kirjoteltiin sinne ihmisistä kaikkea, luultiin olevamme hyviä laulamaan ja fanitettiin kaikki vuoden 2007 Idolsissa olleita laulajia. Mun huone oli tapetoitu Anna Abreun kuvilla ja taisin vissiin sillon leikata samanlaisen otsiksen ku sillä. Joskus kolmosluokan alussa potkastiin siitä meidän fabulous jengistä yks ihminen pois ja oltiin lähinnä kahestaan sen mun parhaan kaverin kans. Oon näköjään aina ollu aika inhottava ihmisiä kohtaan, haluaisin sentään ajatella et oon jo jossain määrin kasvanu sen vaiheen yli.

Tässä oli tän postauksen eka osa, jotta tästä ei tulis yhtään lähemmäs kilometrin mittasta ni loput vuodet tulee kakkososassa. En osaa vielä sanoa millon teen sen mut yritän päästä kaivelemaan mun vanhan koneen kuva-arkistoja mahollisimman pian ! Anygays, mitä tykkäsitte? Heittäkää kommenttia ja mielipiteitä :-)

joyeux noël

IMG_4717 IMG_4714 IMG_4720 IMG_4724 IMG_4731_1 IMG_4642 IMG_4725 IMG_5505_1

Mun joulufiilis on ryöminy takas koloonsa odottamaan seuraavaa vuotta joten tuntuu ehkä vähän tyhmältä kirjotella joulupostausta mut en oo millään ehtiny käymään koneella joulun jälkeen. Joka tapauksessa, hyvää joulua kaikille vielä munki puolesta ! Mun joulu meni ihan kohtalaisen hyvin, tapani mukaan katoin rasittavia lastenohjelmia telkkarista ja söin mariannesuklaata. Mulla ei oo hirveenä mitään jouluperinteitä, en vaivaudu laittautumaan paitsi ehkä iskälle mennessä ja lagaan aina pyjamassa koko päivän. Joka joulu on kuitenki pakko kattoa lumiukko, se on ollu tärkein traditio pienestä pitäen ja pysyy edelleen  Syön myös aina aamulla riisipuuroa vaikka inhoan sitä, luojan kiitos kaurapuuro on keksitty. Illat kuluu aina iskällä sen puolen sukulaisten kaa, tänäki vuonna viihdytin siellä mun veljenpoikaa ja koiraa enkä ees tiiä kumpi on vaikeempi pitää tyytyväisenä kahta sekuntia pidempään. Mulla on tapana avata lahjat vasta aika myöhään sen jälkeen ku oon kotiutunu iskältä. Tänä vuonna sain ihan mielettömän ihania lahjoja, äiti oli ostanu mulle kaikkea pientä ja kivaa, esimerkiks parit supersöpöt pyjamahousut ja kauhuleffoja (se tuntee mut liian hyvin !). Kavereiden lahjoista löyty kaikkea mukeista päiväkirjoihin, itetehtyihin kirjanmerkkeihin ja pörrösukkiin. Iskä oli ostanu itelleen jonku noin miljoonan maksaneen Nikonin ja luovutti mulle sit vanhan kameransa, oon viimeset pari vuotta oottanu et tää tapahtuis joten luovun enemmän ku mielelläni mun tonnisatasesta ku sain 550D'n tilalle. Sieltä täältä tuli myös ihan kiva määrä lahjakortteja, kävin tänään kuluttamassa niitä Kokkolassa ja mun sisäinen materialisti kiljuu riemusta. Mulla oli kaikenkaikkiaan tosi kiva joulu, toivottavasti en ollu ainut !

cave of christmas lights

IMG_4646_1 IMG_4628 IMG_4695 IMG_4612 IMG_4639 IMG_4608 IMG_4415 IMG_4699

Vaikee uskoa että huomenna on tosiaan joulu. Ulkona on ihan syntisen surkea ilma, vettä sataa ja lumet lähtee samaa vauhtia ku mun hiukset. Oon viimeset kolme päivää yrittäny pakoilla tota ulkoilman masentavuutta makaamalla kellon ympäri vilttien alla mun huoneessa, sälekaihtimet tiukasti kiinni ja jouluvalot päällä. Täällä on sentään joulu vaikka ulkona olis kuinka ruma ilma. Oon kattonu suunnilleen miljoona leffaa, juonu laittoman määrän vaniljakahvia ja kirsikkakokista () ja onnistunu jopa hankkimaan joululahjat kaikille. Oon niiden ostamissa ehkä huonoin ja mielikuvituksettomin ihminen ikinä - ostan aina kaikkea turhaa josta ainaki osan voi yleensä syödä, sellasta söpöä ja kivaa mut jolla ei tosiasassa tee yhtään mitään. 

En loppuen lopuks toivonu mitään erikoisempaa joululahjaks, pääasia et saan jotku kivat pyjamahousut ja toivon mukaan jotain millä voin hankkia mun vaatekaappiin täydennystä. Niin kauan ku kukaan ei kuitenkaan ite osta mulle vaatteita joululahjaks ni oon ihan tyytyväinen. Muistan joskus pari vuotta sitte saaneeni mun mummolta lahjaks halpa-hallin lastenosastolta olevan 140-kokosen viininpunasen villapaidan jossa oli t-paitahiat ja glitternappeja. Mukana oli vielä kuitti, että "jos vaikka sattuis olemaan väärän kokonen" .. joo-o, kiitti mummu.

Multa katkes netti about kolmesataa kertaa ku tein tätä postausta, luojalle kiitos iphonesta ja jaetusta netistä joka pelastaa aina ku modeemi kieltäytyy yhteistyöstä.

slide to power off

IMG_4601

180 lukematonta whatsapp-viestiä ryhmästä x ja y, 5 lukematonta kik-viestiä, 12345678 instagram-ilmoitusta .. kuulostaa varmaan tutulta. Oonko ainut, jonka tekis joskus mieli heittää puhelin ja kone ikkunasta ja siirtyä vähäks aikaa sellaseen maailmaan, jossa ei tunneta käsitettä sosiaalinen media?

Myönnän kyllä ite olevani ihan järjettömän riippuvainen mun puhelimesta ja kaikista sen sovelluksista mut samalla huomaa miten ne aiheuttaa hirveitä paineita. Luin tässä joku aika sitte jostain tutkimuksesta, jonka mukaan some (voi luoja vihaan tota sanaa) lisää stressiä ja uupumusta, ja siitä riippumattomat ihmiset on paljo onnellisempia verrattuna älypuhelinten käyttäjiin. Tuskin se on mikään uus juttu kenellekään, mut kyllä sen huomaa myös omalla kohallaan ku sitä alkaa ajattelemaan. Instaan on pakko päivittää aina välillä jotain ettei se vaivu kuolioon, askissa on monta sataa vastaamatonta kysymystä ja lisää tulee, 5 eri ihmistä kikkaa ja joku whatsapin ryhmäkeskustelu sylkee ääniviestejä samalla ku yrität tehä jotain elämää tärkeämpää. Ja vaikka tykkäänki bloggaamisesta ihan hirmupaljon ni se menee kyllä ihan samaan sarjaan, inhottaa postata vaan kerran viikossa ja sillonki yleensä huomaa ettei oo ottanu ainuttakaan kuvaa ku on käytännössä vaan maannu nenä kiinni kirjassa tai puhelimen näytössä koko viikon. Joko postata jotain laadutonta romua tai olla postaamatta, kumpikaan ei hirveenä houkuttele. Mun omalla kohalla stressiä blogin ja kaikkien muiden sosiaalisten medioiden osalta lisää myös auttamaton perfektionismi, kaiken pitää aina olla täydellistä ja mihinkään ei oo koskaan tyytyväinen. On varmaan tyhmää ottaa paineita ja stressata jonku virtuaalimaailman osien ylläpitämisestä mut ku jostain tulee tapa ni siitä on vaikea päästä irti. Ku siihen päälle lisätään vielä koulu ja kaikki siihen liittyvä ni välillä tunnen itteni jäätäväks stressipalloks, vaikka todellisuudessa sitä hommaa ja velvollisuuksia ei oo läheskään niin paljo ku miltä se tuntuu.

Ehkä se on vaan tää vuodenaika, pimeys ja koulu plus kaikki muu. Stressiä, väsymystä, vitutusta, saatana. Voispa ihmisenki kytkeä välillä pois päältä niinku puhelimen. Anyone?

harry, i think it's christmas eve

IMG_4477 IMG_4471_1 IMG_4480 IMG_4498 IMG_4504 IMG_4535 IMG_4493 IMG_4468_1 IMG_4463_1 IMG_4489 IMG_4519 IMG_4457 IMG_4482 IMG_4559_1

Vannoutuneita Potterfaneja ku ollaan, päätettiin piristää kylmää ja ankeeta talvea järjestämällä pikkujoulut Potterteemalla viikonloppuna. Se oli itseasiassa Annin yhtäkkinen päähänpisto englannin valinnaisella, jota sitte kehitettiin sen ja Marikan kaa eteenpäin. Soffe oli ihan autuaan tietämätön koko teemasta, ja yllätettiin se sisustamalla koko Annin olohuone Pottereista tutun joulusen oleskeluhuoneen näköseks. Katosta ja seinistä roikku jouluvaloja, takassa palo tuli, kankaita oli ommeltu yhteen eristämään olohuone muusta talosta ikäänku ihan omaks maailmakseen, huonekaluja raahattiin ympäriinsä ja kaikkialla oli ihan ihmeellisiä viritelmiä. Meillä oli jopa joulukuusi luomassa tunnelmaa ! Mässyt oli myös tietenki teeman mukaset ja kaikki sai ainaki jonkuasteisen suklaamyrkytyksen illan aikana. Haettiin Soffe potkukelkalla pienien alkuvaikeuksien jälkeen, sidottiin sen silmät ja annettiin sille taikasauva, valojen sytyttämistä varten, näkymättömyysviitta ja Weasleyn villapaita. Ympäri huonetta oli mustekynällä kirjotettuja lappuja, jotka sisälsi lainauksia millon mistäki kirjasta. Keskelle iltaa sattu vähän tunnelmaa pilaava tanhukeikka, jonka jälkeen jäätiin kaikki Annille yöks sotkemaan ja katottiin puolinukuksissa Viisasten kiveä. Meillä oli ihan upee ilta, Potterit on vaan niin parhautta 

❞ I will only truly have left this school when none here are loyal to me. Help will always be given at Hogwarts to those who ask for it.  

christmassy

IMG_4443_1 IMG_4340_2 IMG_4333_1 IMG_4367 IMG_4331_1 IMG_4417 IMG_4389 IMG_4426_1 IMG_4445

Viikonloppuna oli jokavuotiset joulumyyjäiset koululla, oltiin siellä taas meidän luokan kans kartuttamassa luokkaretkikassaa myymällä kaikenlaisia leipomuksia ja muuta mässyä. Mua melkeen itkettää toi mun tonttulakki, se on ollu mulla ekalta luokalta asti ja mahtuu mulle edelleen (oon sitte varmaan hukkunu sen sisään sillon skidinä), se valuu glitteriä ja siinä on edelleen mun nimitarra jostain kakkosluokan jutusta. Pitäis varmaan ottaa asiaks hommata uus.

Mulla on muutenki ihan järjetön joulufiilis tidididi. Ostin karkkitankoja ja joulusukat korvaamaan sitä joulukalenteria jota en lopulta ikinä saanu. Joka paikka on täynnä lunta, kynttilöitä ja jouluvaloja, mulla on mansikka-valkosuklaapuuroa, kaupoissa soi joululaulut (joka on itseasiassa tosi ärsyttävää), ostin piparitaikinaa josta aattelin taiteilla jotain perjantain vapaapäivänä ja voin viimein alkaa taas juomaan glögiä. Tunnen itteni ihan 5-vuotiaaks, en oo varmaan ikinä ollu näin innoissani joulusta. Vielä 20 päivää. Toivotaan et viikonlopun teemapikkujoulut hillitsee mua ees vähän etten ala hyppiä seinille.

Mitä ihmiset muuten toivoo joululahjaks tänä vuonna? Mä en tiedä yhtään, mun äidin tuntien saan haudata toiveet napakorusta enkä oo keksiny mitään muutakaan. Ehkä alan viimein tulla siihen ikään ku lahjat ei enää erityisemmin kiinnosta. Pienenä ne oli mulle henki ja elämä, muistan ku joskus halusin baby bornia enemmän ku mitään mun pienessä maailmassa. Lopulta jouduin pettymään karvaasti ku sieltä paketista paljastuki joku huomattavasti rumempi ja kämäsempi vauvaolio. Suutuksissani sit leikkasin siltä nukelta varpaan irti. Oon kyllä varmaan antanu sen nuken pois jo aikoja sitte mut nauroin sille ja sen silvotulle jalalle monta vuotta. 

a thousand little mischies

THOUSAND


K  I  I  T  O  S.
Ku alotin tän blogin reilu vuosi sitte, en olis IKINÄ voinu uskoa, että lukijamäärät nousee joskus näin mielettömiin lukemiin. Tuhat on ihan järjettömän suuri luku enkä tuu varmaan ikinä tajuamaan kuinka moni ihminen mun blogia oikeesti lukee. En ymmärrä mitä ihmettä oon tehny ansaitakseni tälläsen määrän lukijoita mut en voi muuta ku kiittää joka ikistä teistä, unohtamatta bloglovinin kautta lukevia ja rekisteröitymättömiä lukijoita. Apua, oon ihan sanaton. Kiitos.

Haluaisin tän kunniaks tehä jonku erikoispostauksen - teidän toiveiden mukaan. Mitä te haluatte nähä tai lukea? Jos teillä on jotain toiveita tai ideoita ni heittäkää ne alemmas kommenttiboksiin, pyörittelen sit niitä ja valitsen vähintään yhen toteutettavaks ! Ootte ihania, kiitoskiitoskiitoskiitos vielä kerran  !!