BELIEVE TOUR

 DAY 1 - easy going 

Tiistaina otettiin koulusta pari tuntia vapaata ja lähettiin Kokkolan kautta junalla Helsinkiin ja siitä meidän majotuspaikalle Vantaalle ! Keskiviikkona noustiin aikasemmin ku laki sallii ja köröteltiin junalla keskustaan tarkotuksena viettää rento päivä kaupungilla, mussuttaa kaikkea hyvää ja tuhlata meidän olemattomia rahoja massariepuihin ku kerranki kauppavalikoima oli asteen laajempi ku Kokkolassa. Pyörittiin lähinnä Forumissa ja Kampissa ja vedettiin Arnoldsin ylihyviä pirtelöitä ja B&J-jäätelöitä. Ostin pari neuletta ja aiiiiivan mielettömän söpön hipstarepun Accessorizelta, rakastuin  Ei toki unohdettu Bieberiä, käytiin muutamaan otteeseen kyttäämässä Hartwallilla oliko sinne tullu populaa. Muutama tyttö oli ilmeisesti häädetty areenan ulkopuolelta samana päivänä mikä oli aika ihme, siellä pihalla ei työmiehien lisäks näkyny ainuttakaan ihmistä eikä ketään tuntunu kiinnostavan mitä me tehtiin siellä. Kierrettiin Hartwallia varmaan tunti ja soitettiin tuhanteen eri numeroon mut mikään ei tuottanu tulosta, jäädyttiin siellä pihalla ettimässä järjestyksenvalvojia joilta olis voinu kysyä tarkemmin niistä niinsanotuista jonotussäännöistä. Areenalla ei näkyny ketään koko päivänä, what's wrong Finland? Jonotuskulttuuri kuuluu keikkoihin mut ilmeisesti suomalaiset on säikkyjä lussuja jotka ei uskalla mennä jonottamaan jos se on pariin otteeseen jossain kielletty. Shame on this country.

 DAY 2 - queuing 

Torstai-aamuna herätys soi viiden jälkeen ja raahauduttiin auringonnousun aikaan Pasilaan silmäpussit maata viistäen. Päätettiin ihan mielenkiinnosta mennä tsekkaamaan Hartwall heti aamusta vaikka ei uskottu että kukaan näistä järjenköyhistä suomalaisista olis vieläkään tullu jonottamaan. Hartwallin pihalla mikään ei näyttäny muuttuneen - ihan yhtä autiota. Käytiin vielä parkkihallissa ja sieltä näki sopivasti yhteen katokseen johon näkymän pihalta blokkas valtava valkonen rakennus. Nähtiin katoksen alla jäätävä tavarakasa ja ihmisiä ja hipsittiin salapoliisien elkein kattomaan ketä siellä oli. Meillä ei taaskaan ollu mitään hyödyllistä mukana koska ei oltu varauduttu siihen et jouduttais jäämään sinne mut iskettiin perseemme maahan eikä suostuttu enää lähtemään. Tutustuttiin siinä päivän mittaan muihin kuuteen (Anni, Veronika, Nea, Rugie, Oona, Jenni) jotka oli meidän tavoin päättäny rikkoa sääntöjä ja majottua areenan pihalle. Oltiin taas porukan vauvoja siinä missä muut oli 16-18 mut se ei menoa haitannu, istuskeltiin pihalla jäätävässä tuulessa ja tweetattiin meistä otettua ryhmäkuvaa Justinille siinä toivossa et saatais jonkulaista huomiota. Yritettiin olla tosi varovaisia ettei kukaan huomais meidän laitonta jonotusta mut paikalle sattuneet turvamiehet anto luvan chillata Hartwallilla ja lähinnä vaan nauro meille. Ongelmat alko vasta ku mtv3 ilmesty paikalle ja pyysi saada haastatella meitä seiskan ja kympin uutisiin, meistä kuvattiin muutama klippi ja Rugieta haastateltiin. Istuttiin ihan rauhassa illan pimetessä makuupusseissa iltanuotiolla ilman nuotiota, syötiin kuivia makaroneja ja kylmiä karjalanpiirakoita ja täristiin kylmästä ku ihmiset alko pommittaa meitä viesteillä ja kerto et oltiin päästy uutisiin. Kaikki datas kädet umpijäässä puhelimilla ja scrollas facebookin keikkaryhmää jossa oli kunnon paskamyrsky meneillään, ihmiset sai jäätävän kohtauksen ku ne sai tietää et muutama lainsuojaton oli jonottamassa ilman lupaa. Siellä uhottiin kyllä kovasti että "väki lähtee Hartwallilta rytinällä" mut meidän harmiks se rytinä jäi näkemättä, kenelläkään ei ollu aikomustakaan häätää meitä. Me ei onneks oltu kaiken paskan ja huomion keskipisteenä kovin kauaa, ihmisiä tuntu kiinnostavan paljo enemmän haukkua lyttyyn niitä jotka oli kiljumassa Kämpin edessä. Päätettiin kuitenki varmuuden vuoks ottaa mun ja Sofian ideasta käyttöön jonotuslista jollanen oli myös Gagan keikalla.
Ilta suju rauhallisissa merkeissä ja alettiin kaivata jonkulaista äksöniä siihen tunnista toiseen istumiseen ja sitä saatiin ku ties miten moni tuli ottamaan meistä valokuvia sillee "omg ekat, ootte kuuluisia" ja joku aiheutti meille muutaman sydänkohtauksen ajamalla autolla Hartwallin pihalla ja soittamalla Justinia. Nähtiin myös Justinin keikkamanageri joka pyöri muutaman metrin päässä meistä puhumassa puhelimeen ! Kaikkein siisteintä oli varmaan Justinin rekat jotka tuli loppuillasta, roikuttiin kattomassa niiden tuloa ties miten kauan ihan fiiliksissä ja puhuttiin yhelle kuskeista. Puolen yön jälkeen tuli ihan helvetillisen kylmä, kaikki kääriyty makuupusseihin ja yritti nukkua ees muutaman tunnin.
Heräsin about puoli kahen aikoihin ihan jäätävässä horkassa suunnilleen hypotermian saavuttaneena, oli ihan käsittämättömän kylmä ja asvaltin kylmyys tunki ihosta läpi. Päätettiin lähteä Sofian kans käymään meidän hotellilla, jonotuslistan turvin ei menetetty meidän paikkoja jonossa ja saatiin olla pois pari tuntia. Ajettiin taksilla hotellille ja mentiin pariks tunniks nukkumaan lämpimään sänkyyn, ah mitä yleellisyyttä ♥ Nousin vielä kihartamaan mun hiuksia kolmen jälkeen ja jätin Sofian nukkumaan ja oletin et sillä on herätys päällä ettei me jäädä hotellille liian pitkäks aikaa. Lukittauduin vessaan ja käristin mun hiuksia kihartimella kaikessa rauhassa, meinasin saada sydänkohtauksen ku viimein ryntäsin ulos siitä kopperosta. Kello oli puoli 5, herätykset ei toiminu ja oltiin oltu hotellilla tunti yliaikaa eikä mulla tullu pieneen mieleenkään vilkasta välillä kelloa. Veronika oli lähettäny Sofialle viestin että oltiin menetetty meidän paikat ja sinne oli tullu helvetisti porukkaa lisää. Rynnättiin Hartwallille ja todettiin et jonotuslistan haltija oli vaihtunu ja meidät oli potkastu koko päivän jonotuksen jälkeen listalta. Istuttiin keskellä yötä Hartwallin seinää vasten ja tuijotettiin tyhjyyteen siinä missä Anni, Veronika ja muut yritti puhua uusia tyyppejä ympäri ja saada meidät takas listalle. Lopulta se tuotti tulosta ja saatiin meidän paikat takasin ja lista pääty myöhemmin takas meidän käsiin. That was waaaaay too close.

 DAY 3 - the concert 

Kello lähesty yheksää ja sallittua jonotusaikaa ja ihmisiä alko tulla lisää ja lisää. Pidettiin listaa pystyssä ja juostiin ympäriinsä selostamassa uusille tulijoille sen ideaa ja kirjottamassa niiden ranteisiin jonotusnumeroita. Homma alko pikku hiljaa karata käsistä ja ku paikalla oli melkeen sata ihmistä ni totesin ettei listaa pysty pitää enää kasassa ja lopetin homman siihen. Kaikki tuli edelleen kyselemään listalle ilmottautumisesta ja selostin ihan lukemattoman monta kertaa että se keskeytettiin 90 nimen kohalla eikä uusia nimiä enää oteta vastaan. Koko meidän jengi oli aitojen vieressä jonon kärjessä ja muutaman muun ideasta päätettiin yrittää järjestäytyä jonkulaiseen jonoon. Ihmisiltä palo lopullisesti hermot ku meidän porukka alko huutaa jonotusjärjestyksestä ja siihen menemisestä, huorittelut ja vittuilut lenteli ilmassa ja kaikki oli helvetin stressaantuneita. Koko homma oli ihan täyttä kaaosta ja soitettiin järkkärit paikalle, saatiin sinne joku asiaan kuulumaton jätkä joka raahas meidät pois aitojen luota kauemmas pihalle. Hukattiin koko meidän muu porukka ja jäätiin Sofian kans seisomaan kaikkien taakse. Ku kello viimein löi yheksän koko ihmismassa sekos ja kaikki lähti juoksemaan aidoille mut kaikki pakotettiin kävelemään takas. Näin kävi ainaki kolme kertaa ja ihmiset lensi ympäri ja kaatuili sen villieläinlauman keskellä, joidenki yli kirjaimellisesti juostiin. Kaikki oli ihan sekasin eikä seinään nojailevat parikymppiset järkkäripojat auttanu asiaa yhtään. Oltiin kadotettu Anni, Veronika, Rugie, Nea, Oona ja Jenni ihmismassan sekaan ja oltiin yhtäkkiä ihan jonon perällä. Vittuuntuminen oli 666/5 ja ku järkkärit ei suostunu ottamaan meidän listaa käyttöön ni tajuttiin että oltiin käytännössä menetetty kaikki eikä meillä ollu enää mitään mahollisuuksia päästä eteen. Lähettiin vittuun koko areenalta ja luovutettiin ennen ku homma riistäyty siellä ihan täysin käsistä. Tajuttiin et Kaisaniemi oli meidän viimenen toivo päästä edes johonki. Juostiin pää kolmantena jalkana tiimariin ostamaan kartonkeja ja teipattiin niistä yhteen kaks julistetta.
"we lined up for 30 hours and got in the back of the line"

"we lost all of our new friends in the crowd, we're cold and heartbroken. please, meet&greet?"
Juostiin ilman takkeja ja kunnollisia ulkovaatteita Kaisaniemeen vaan toteamaan että siellä oli helvetisti ihmisiä eikä meillä ollu pienintäkään mahollisuutta päästä tarpeeks eteen että joku näkis meidän kyltit. Hivuttauduttiin melkeen lavan taakse yhen aidan viereen jonka takana sitte täristiin neljä tuntia nilkkoja myöten kuravedessä tuulessa ja sateessa. Pidettiin meidän kylttejä aitaa vasten ja toivottiin vaan että joku näkis ne. Näkihän monetki, ei vaan oikeat henkilöt.  Robin, Diandra ja kaikki esiintyjät jäi täysin näkemättä, seisottiin siellä ihan läpimärkinä kyyneleet silmissä ja yks tuli kysymään oliko meillä kaikki ihan okei. Olo oli kieltämättä ihanku kerjäläisellä, oltiin käytännössä menetetty kaikki eikä mistään tullu yhtään mitään, koko jonotus ja ulkona nukkuminen oli ollu ihan turhaa. Kaisaniemestä bäkkärille pääsi about 15 tyyppiä ja siinä vaiheessa lähettiin vaan täysin luovuttaneina ja masentuneina takasin Vantaalle.  Laittauduttiin ja meikattiin uudestaan, kaikki oli menny sateen ja itkemisen takia ihan pilalle. Kumpaakaan ei kiinnostanu vitun vertaa mennä koko keikalle, tuntu ihan samalta vaikka oltais poltettu liput ja jätetty menemättä. Oltiin ihan varmoja ettei nähä mitään ja joudutaan permannon perälle kaikkien taakse.
Tultiin Hartwallille about vartti myöhässä, piha oli ihan ku jätelava ja kaikkien tallotut tavarat meni märkinä ympäriinsä. Työntekijät kolas kaikkien paskasia rojuja pois tieltä ja heitteli niitä valtaviin jätesäkkeihin. Myös meiltä meni jonku verran omaisuutta; muutama viltti, makuupussi, toinen mun ostamista neuleista, villatakki ja ties mitä jäi Hartwallin pihalle mätänemään ku hylättiin koko jonotusidea. Areenalla Robinin show oli jo ihan täysillä käynnissä ja ehittiin just ja just kuulemaan viimenen biisi. Permannosta ehkä puolet oli täynnä ja oltiin viimesessä rivissä ja tavattiin Natalia jonka kans sit chillattiin ja ootettiin myöhässä olevaa Justinia. Parin tunnin seisoskelun aikana onnistuttiin pääsemään muutama rivi eteenpäin ihmisjoukon keskelle ja oltiin suunnilleen puolessa välissä permantoa ja ihmismassaa, ihmiset oli ihan psykoosissa eikä ees tannu että me hiivittiin koko ajan eteenpäin niiden ohi. Vähän vaille yheksän screenille pamahti countdown, jonka jälkeen keikka alko. Oikeesti se tunne ku Justin laskeutu niillä siivillä .... is this real? is HE real? he really exists? really? omg. Sniikattiin muutaman ensimmäisen biisin aikana eteenpäin väkijoukossa ja yhtäkkiä tajuttiin et herranjumala, mehän ollaan ihan vitun lähellä. Catching Feelingsiin mennessä oltiin onnistuttu sniikkaamaan ittemme toiseen riviin catwalkin viereen ! Eturiviin pääsy onnistu vaan osittain, siitä yrityksestä seuras kunnon kyynerpäätappelu josta meinas aiheutua musta silmä. Päästiin kuitenki ihan perältä eteen ! Fiilis keikalla oli ihan käsittämätön, kaikki hyppi ja huusi ja tanssi, koko show oli mahtava vaikka Justin veti sen rutiinilla ja oli ehkä vähän laimea mut pistetään se sairauden piikkiin. Oltiin parhaimmillaan metrin päässä Justinista, aina ku se tuli meidän päähän catwalkkia ihmiset yritti kiivetä toistensa yli ja päästä mahollisimman lähelle. Saatiin myös muutama pisara Justinin DNA'lla varustettua vettä meidän iholle  Yhessä vaiheessa Justin päätti leikkiä kameralla ja alko kuvata sillä itteään ja yleisöä, se heilutteli kameraa just meidän edessä ! Taidettiin päästä screenille ;) Keikka tuntu menevän ihan mielettömän nopeesti mut en todellakaan kadu että menin, show oli sairaan makee enkä voi vieläkään uskoa et oon nähny Justin Drew Bieberin. Herranjumala. Another survivor story, I'd say.

 DAY 4 - homecoming 
reppu - accessorize
neule (alla) - monki  /  neule (päällä) - only
farkut - jc

Lauantaina meitä odotti neljän tunnin junamatka ja lähtö takasin jumalan selän taakse. Päätettiin kuitenki harrastaa vielä vähän shoppailuterapiaa ennen sitä ja raahauduttiin Helsinkiin junalla juomaan smoothiet ja ostettiin pari rättiä. Nähtiin vielä Veronikaa ja Neaa Kampissa ja käytiin läpi keikkaa, en voi uskoa et näin sen ja olin oikeesti siellä ! Ilmeisesti jonon etupäässä olemisesta huolimatta niillä ei ollu menny juuri sen paremmin ku meillä vaikka suurin osa porukasta oliki ollu eturivissä. Myös Juulia, Anniina ja Viivi sattu paikalle ja hypetettiin kaikki keikasta ja Justinista vähän aikaa. Meidän juna takasin sivistyksen ulkopuolelle lähti ihan liian pian ja istuttiin siellä järkyttävän väsyneinä ja datattiin mm. mun iphonen matka-akun voimin, paras keksintö ikinä ! Kotiin tullessa olin ihan poikki ja loppuun palanu, yllätyin kyllä ilosesti ku huomasin että mun lipasto ja sohva oli viimein saatu kasattua ♥ Ah oikeesti, perfect. Fiilistelin vielä illan kattomalla keikkavideoita mun puhelimesta ja kuuntelemalla keikan biisilistaa läpi. Oli ihan mahtavaa !

Jonotus kylmässä, ulkona nukkuminen, listalta ulos potkiminen, sateessa seisominen, jäätyminen, kaikki se juokseminen ja käveleminen, itkeminen, hermojen totaalinen pettäminen, huutaminen ja kiroileminen, jäätävä väsymys, kaikki vaikeudet.. it was totally worth it. Ihan käsittämättömän upea kokemus. Ei edes pelkästään se Bieber vaan kaikki ne ihmiset joihin tutustuttiin, se yhteenkuuluvuuden tunne ja fiilis, jonottaminen, koko keikka ja show itessään, kaikki. I regret nothing.
thank you Justin